Nyt on Hamasin johtajia surmattu. Mitä muutakaan sitten olisi voinut odottaa lokakuun 7:nnen jälkeen? Israel taistelee sankarillisesti maailman raainta ja natsejakin julmempaa terroristijörjestöä, islamilaista Hamas’ia vastaan, jonka rinnalle Iran, Hizbollah ja Huthit ja muutkin islamilaista terrorismia kannattavat tahot ovat asettuneet, päämääränään, ei sopia Israelin kanssa, vaan tuhota Israelin olemassaolo valtiona.
Kannattaa pitää mielessä, että Hamasin peruskirjassa, kuten Hizbollahin ja Iranin politiikassakaan tavoite ei ole ”vapaa Palestiina” Israelin rinnalla, vaan Israelin valtion töydellinen tuhoaminen juutalaisvaltiona ja islamilaisen kalifaatin tuleminen yksin sen sijalle. Palestiinalaissiviilit ovat Hamasille vain pr- ja taistelumateriaalia Israelia ja juutalaisia vastaan.
Hamas ei esimerkiksi lokakuun seitsemännen päivän brutaalissa iskussaan vain teurastanut tuhansia siviilejä ja heidän lapsiaan mm. vuoteisiinsa, vaan Hamas myös on syyllinen Gazan palestiinalaisen siviiliväestön terrorisointiin ja tuhoon käyttämällä sitä ihmiskilpenä päiväkodeissaan, kouluissaan ja sairaaloissaan olevien strategisten, Israelia vastaan tähdättyjen, asevarastojensa suojana. Ne Israel on päättänyt tuhota ja ilmoittanut iskuista aina siviileille etukäteen. Hamas ei kuitenkaan ole antautunut vaan kiristää siviileitä ja antaa tilanteen jatkua.
lisää aiheesta: https://arielfi.wordpress.com/2024/08/01/hamasin-ja-hizbollahin-johtajia-tapettu/
Tekijä: veccio
Olen helsinkiläinen kolmen aikuisen pojan isä ja nyt jo isoisä. Elämäni Jeesuksen kanssa alkoi suunnilleen samoihin aikoihin kuin vaimonikin kanssa, eli 70-luvun puolivälissä. Olen myös toipuva huumeaddikti ja elän puhtaana päivän kerrallaan Jumalan armosta. Päivitän blogissani uskovaisen ukon juttuja matkan varrelta, josko joku lukijani saisi rohkaisua ja samaistumispintaa omaan elämäänsä.
Kristilliset arvot ovat hyvinvointiyhteiskunnan perusta
Kristillisen uskon kunnioitus ja arvot on paljolti poistettu kouluista ja yhteiskunnastamme, joka kuitenkin on perustunut niiden varaan. Paljon ihmetellään sitä, miksi nuoret voivat niin pahoin ja oppimistulokset huononevat jo pisa-tutkimustenkin mukaan. Oppilaissa on huolestuttavassa määrin masentuneisuutta, ja yhä useammat alaikäiset tekevät raakoja väkivaltarikoksia ja heillä on vaikeuksia kunnioittaa sääntöjä, auktoriteetteja ja vanhempia.
Ennen oli kuitenkin yleistä pitää aamuhartaudet, laulaa juhlissa virsiä ja pitää joulua Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana. Opettajilla oli auktoriteetti ja oikeus puuttua kurittomuuteen, oppilaat olivat selkeästi poikia ja tyttöjä, sekä äidit ja isät naisia ja miehiä. Normaali avioliitto miehen ja naisen välillä oli – ja on – lasten turvallisuuden ja kodin ja yhteiskunnan terve perusyksikkö.
Seksuaaliset poikkeavuudet tunnettiin, mutta niistä ei tehty yleisen juhlimisen aiheita eikä niiden väitetty olevan luonnollisia, vaan niillä oli oma sairausluokituksensa.
Eikö meillä pitäisi kuitenkin edelleenkin olla tämä kristillisen maan identiteetti, jossa opetetaan avoimesti kristillisiä arvoja, kouluissa pidetään kristilliset juhlat ja hartaudet, sekä tunnustuksellinen kristillinen uskonnonopetus?
Vastaavasti toimitaan ainakin moderneissa muslimimaissa. Niissä ei kouluissa suinkaan hävetä ja lopeteta oman kultturiuskonnon opettamista vain siksi, jos esimerkiksi muutama kristitty sattuu saapumaan joukkoon, ettei ”toisin uskovia loukattaisi”. Meillä sen sijaan pyydellään anteeksi ja piilotetaan ristit ja Raamatut kouluista, eikä hiiskahdetakaan Jeesuksesta ja kristillisyydestä, etteivät toisin uskovat vain pahoittaisi mieltään.
Ja kuitenkin kristilliset, tarkemmin juutalais-kristilliset, arvot ovat juuri ne ainoat perusteet, joilla sellaiset arvot kuin uskonnon- ja sananvapaus, ihmisten tasa-arvoisuus ja heikompien auttaminen jne. voivat toteutua ja kestää. Vapaus uskoa esimerkiksi islamiin, panteismiin tai olla ateisti tai hindu yhtä hyvin kuin kristitty, ja saada vieläpä riippumattoman oikeuslaitoksen suoma taattu suoja tälle vapaudelle, ei todellakaan toteudu islamilaisissa eikä kommunistisissa maissa, tai diktatuureissa, vaan tämän kaltaiseen ihailemaamme vapauteen tarvitaan juuri juutalais-kristillisiin arvoihin perustuva länsimainen yhteiskuntajärjestelmä, jossa toteutetaan ihmisoikeuksia ja avointa demokratiaa.
Väitänkö siis kristillisten arvojen olevan muiden katsomusten arvoja parempia? Kyllä, niin kauan kunnes joku esittää toimivan esimerkin muusta.
Siksi tämä kristillisten arvojen alasajo tulee ajamaan alas myös vapaan demokratiamme ja hyvinvointimme, kun niiden alkuperäinen perusta järjestelmällisesti murennetaan.
Joitakin saarnojani parin vuosikymmenen takaa
Edelleenkin soivat mielessäni nuo monet puheet ja opetukset seurakunnissa ja erilaisissa seminaareissa ja raamattukouluissa, jotka pidin pari vuosikymmentä sitten. Ajat ovat muuttuneet, itsekin olen muuttunut ja tänään muuttaisin myös monia painotuksiani ja puhumiseni koko tapaa.
Yhtä kaikki, laitan tähän joitakin linkkejä puheista, joiden kyllä sisältönsä puolesta soisin tulevan käytäntöön tänäkin päivänä.
Jano – saarna Pyhän Hengen voiman ja Herran rakkauden kohtaamiseksi (Helsingin Saalemseurakunta 18. 4. 1996)
Jumalan aivoitus – saarna sovituksen suuruudesta ja armon riittävyydestä (Helsingin Saalemseurakunta 12. 5. 1996) *suositeltu*
Ilmestyskirja Nyt! 1-6 Perusteelliset avaimet Ilmestyskirjaan, 6 0saa (Kunkin osan voi kuunnella myös omana kokonaisuutenaan, Risteyspaikka-Seurakunta kevät 2000)
Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi(Helsingin Saalemseurakunta 11.2. 1996)
Pääsiäisen merkitys
Pääsiäinen. Mitä se merkitsee?
Tämä on suuren vapautuksen juhla! Pääsiäinen asetettiin alunperin Israelin kansan vapauttamiseksi Egyptistä. Asettaja oli itse Jumala. Jumala aikoi tuomita sortajakansan, Egyptin, mutta vapauttaa oman kansansa orjuuden ikeestä.
Olemme turvassa
Ensiksi piti erottaa karitsa – aivan kuten Jumala on jo ennen maailman perustamista oli erottanut meille oman Karitsansa, joka ottaa pois maailman synnin. Sitten karitsa teurastettiin ja sen veri vihmottiin asuntojen ovenpieliin merkiksi, jottei tuomion enkeli tuhoaisi veren suojissa olevia koteja. Veren merkki on myös meidän suojamme kaikkia tuhovoimia vastaan. Ennen kaikkea Jeesuksen veren suojissa elävä uskova on vapaa kadotustuomiosta uskonsa kautta.
Tulemme ravituiksi
Karitsa myös nautittiin ravinnoksi tuomioyönä ennen matkaan lähtöä kohti luvattua maata. Ravintomme on Jeesus itse. Hänen lihansa on totinen ruoka ja Hänen verensä on totinen juoma. Hän tahtoo tulla yhdeksi kanssamme, sulautua meihin ja toimia voimanlähteenämme ja ravintonamme matkalla.
Meistä pidetään huolta
Kaikki huolenpito erämaavaelluksella tuli myös ylhäältä. Ne, jotka luottivat Jumalan apuun erämaassa, eivät koskaan joutuneet häpeään. He saivat vettä kalliosta. He saivat mannaa taivaasta. Toiset ihmettelivät: ”Mitä tämä on?” (ma’na?). Meilläkin on jumalallista ruokaa – ihmeiden leipää, lasten leipää. Se annetaan usein yllättävällä ja odottamattomalla tavalla.
Saamme voiman
Toiset ihmettelevät Pyhän Hengen voimaa, johdatusta ja yllätyksiä myös tänään. Lähteet puhkeavat yllättävistä paikoista. Outoja asioita ilmaantuu ympärillemme – luonnollisen ihmisen mielestä. Mutta hengellinen ihminen tutkistelee sen kaiken. Ja me haluamme elää Jumalan yhteydessä hengellisen ihmisemme kautta, emme luonnollisen. Hengellinen ihminen ottaa kaiken jumalallisen ravinnon vastaan silloinkin, kun luonnollinen ihminen vain napisee.
Olemme vapaat
Muistetaan, että olemme vapautettua kansaa ja elämme ihmeiden Jumalan – emme armoilla – vaan armosta. Pääsiäinen on ”pesah” – vapaaksi pääsemisen juhla. Iloitaan vapaudestamme matkalla!
Jumalan vertaistukea
Jumala ei auta minua ainoastaan Herrana ja korkeimpana auktoriteettina, jolla on kaikki voima. Itse tarvitsen Häntä pienenä, avuttomana ja heikkona ihmisenä.
Ja saankin kohdata Hänet kiusattuna, alaspainuneena ja yksinäisenä rinnallakulkijana, joka on kokenut samat tunteet, ahdistukset ja hylättynä olemisen tuskan kuin minäkin.
Korkein tuli alimmaiseksi, Herra astui lihaan ja vereen, veljekseni ja vertaisekseni kiusoissa! Kiitos siitä ikuisesti Hänelle!
”Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.” Heprealaiskirje 2:18.
Rauha ja hiljaisuus
”Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.” Psalmi 37:3
Yksinkertainen ja hiljainen elämä. Ei aina ulkoisesti sitä, mutta sisäisesti voi aina:
– Turvata Herraan
– Tehdä sen, mikä on hyvää ja oikein
– Asua maassa, Jumalan antamalla alallani
– Noudattaa totuutta
Ilo Herrassa on lupaus, joka tätä seuraa, kuten myös ”Hän antaa sinulle, mitä sydämesi halajaa”.
Voiko maan päällä enempää pyytää? Ylistys Herralle!
Kirkastusvuorella
Kun uskoelämä virkistyy, kaikki alkaa tavallisesti näyttää valoisammalta ja paremmalta. Näitä tällaisia kokemuksia sanotaan usein kirkastusvuorikokemuksiksi. Nimitys pohjautuu kolmen apostolin, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, kokemaan näkyyn.
Miehet vaelsivat Jeesuksen kanssa korkealle Hoorebin vuorelle, jossa he saivat nähdä Herransa yhtäkkiä kirkastuvan kuin aurinko. Lisäksi he näkivät samalla Vanhan Testamentin Mooseksen ja Elian, jotka puhuivat kirkastuneena loistavan Jeesuksen kanssa.
”He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostansa, jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa.” (Luuk. 9:31).
Kokemus meni ohitse ja kirkastusvuorelta tultiin alas.
Kun mieli on kirkas ja turhuudet pudonneet matkasta, uskonelämälläkin on mahdollisuudet nähdä kirkkaammin. Tämä tila valaisee koko olemukseni ja antaa paljon energiaa tavalliseen arkeen. Jeesuksen hyvyys ja rakkaus hoitaa mieltä, sielua ja tunne-elämää tavalla, joka tuottaa voimia ja ihmeellistä iloa vastoinkäymistenkin keskellä.
Tämänhän pitäisi olla uskovaisen arkea, mutta valitettavan usein tämä normaaliin uskonelämään kuuluva tila mielletään erityiseksi kirkastusvuorikokemukseksi. Jossakin vaiheessa painutaan taas alas laaksoon ja sen masentaviin varjoihin.
Mutta jospa asiat voisivatkin olla toisin. Jospa kohdallani voisikin olla totta se, minkä Jeesus sanoi uskovalle kuuluvan: ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” (Joh. 10:10).
Tulokset ovat hyvin väliaikaisia, mikäli tavoittelen tätä tilaa elämääni pelkän tunne-elämäni osalle, tai koetan saavuttaa sitä vain mietiskelemällä ja rukoilemalla, tai erityisissä tilaisuuksissa koettaen heittäytyä mukaan tunnelmaan.
On kaksi merkittävää asiaa, jotka auttavat meitä tässä kertomuksessa. Kirkastusvuorella kuultiin sana Jeesuksen ristin sovitustyöstä, ”jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa.” Koko Vanha Testamentti, laki ja profeetat, jonka edustajina lain tuoja Mooses ja profeetta Elia ilmestyivät, puhuvat Jeesuksesta ja tästä sovitustyöstä. Raamatun sanan kirkastuessa laajemmin ymmärryksellemme avautuu näin myös kestävää pohjaa yltäkylläiselle uskonelämälle.
Toinen asia, joka meitä auttaa tähän, on Isä Jumalan ääni, joka myös kuultiin kirkastusvuorella, kun Mooses ja Elia olivat jo hävinneet näkyvistä: ”Tämä on minun Poikani, se valittu; kuulkaa häntä”. (Luuk. 9:35).
Nämä kaksi asiaa, koko Raamatun sanaan syventyminen ja Jeesuksen, Jumalan Pojan, kuuleminen päivittäin, ovat se luja peruskallio elämällemme, jota mitkään koetusten myrskyt eivät kykene tekemään tyhjäksi. Apostoli Pietari tähdensi myöhemmin kertoessaan seurakunnalle tästä kokemuksestaan, että tämä näky vahvisti häntä ja meitä kaikkia koko Raamatun profeetallisen ilmoituksen luotettavuudesta ja järkkymättömyydestä. (2. Piet. 1:16-21).
Silloin uskonelämä ei järky, vaikka myötämäki ja menestys lakkaavat. Luottamukseni ja todellinen turvani eivät katoa, vaikka ilmestysten, rukousvastauksien ja hengellisten kokemusten antama ilo olisivat jääneetkin eiliseen. Jumalan sana pysyy iankaikkisesti. Jeesus itse pysyy uskollisesti kanssamme joka päivä. Paras on uskovalla aina edessä päin!
Uusi parannus
Mitä tämä on, uusi parannus? ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”, sanoi Jeesus. Eli tunnusta pahat tekosi ja väärä itsekäs elämänasenteesi ja usko hyvä sanoma.
Hyvä sanoma on, että syntimme ovat annetut anteeksi, koska Jumalan Poika kärsi rangaistuksen meidän puolestamme. Ja Hän nousi myös kuolleista!
Siksi uskallan ja voin tunnustaa oman syntisyyteni ja muuttaa mieleni, en siksi, että jäisin syyllisyydessä rypemään, vaan siksi, että olen saanut anteeksi ja saan yhteyden Jeesukseen.
Uusi parannus on paluuta tähän suhteeseen. Se ei ole paluuta uskonnolliseen ahdistavaan yrittämiseen, vaan persoonalliseen suhteeseen Herrani kanssa, joka teki minulle uskonnosta tarpeettoman.