Pääsiäisen merkitys

Pääsiäinen. Mitä se merkitsee?

Tämä on suuren vapautuksen juhla! Pääsiäinen asetettiin alunperin Israelin kansan vapauttamiseksi Egyptistä. Asettaja oli itse Jumala. Jumala aikoi tuomita sortajakansan, Egyptin, mutta vapauttaa oman kansansa orjuuden ikeestä.

Olemme turvassa

Ensiksi piti erottaa karitsa – aivan kuten Jumala on jo ennen maailman perustamista oli erottanut meille oman Karitsansa, joka ottaa pois maailman synnin. Sitten karitsa teurastettiin ja sen veri vihmottiin asuntojen ovenpieliin merkiksi, jottei tuomion enkeli tuhoaisi veren suojissa olevia koteja. Veren merkki on myös meidän suojamme kaikkia tuhovoimia vastaan. Ennen kaikkea Jeesuksen veren suojissa elävä uskova on vapaa kadotustuomiosta uskonsa kautta.

Tulemme ravituiksi

Karitsa myös nautittiin ravinnoksi tuomioyönä ennen matkaan lähtöä kohti luvattua maata. Ravintomme on Jeesus itse. Hänen lihansa on totinen ruoka ja Hänen verensä on totinen juoma. Hän tahtoo tulla yhdeksi kanssamme, sulautua meihin ja toimia voimanlähteenämme ja ravintonamme matkalla.

Meistä pidetään huolta

Kaikki huolenpito erämaavaelluksella tuli myös ylhäältä. Ne, jotka luottivat Jumalan apuun erämaassa, eivät koskaan joutuneet häpeään. He saivat vettä kalliosta. He saivat mannaa taivaasta. Toiset ihmettelivät: ”Mitä tämä on?” (ma’na?). Meilläkin on jumalallista ruokaa – ihmeiden leipää, lasten leipää. Se annetaan usein yllättävällä ja odottamattomalla tavalla.

Saamme voiman

Toiset ihmettelevät Pyhän Hengen voimaa, johdatusta ja yllätyksiä myös tänään. Lähteet puhkeavat yllättävistä paikoista. Outoja asioita ilmaantuu ympärillemme – luonnollisen ihmisen mielestä. Mutta hengellinen ihminen tutkistelee sen kaiken. Ja me haluamme elää Jumalan yhteydessä hengellisen ihmisemme kautta, emme luonnollisen. Hengellinen ihminen ottaa kaiken jumalallisen ravinnon vastaan silloinkin, kun luonnollinen ihminen vain napisee.

Olemme vapaat

Muistetaan, että olemme vapautettua kansaa ja elämme ihmeiden Jumalan – emme armoilla – vaan armosta. Pääsiäinen on ”pesah” – vapaaksi pääsemisen juhla. Iloitaan vapaudestamme matkalla!

Jumalan vertaistukea

Jumala ei auta minua ainoastaan Herrana ja korkeimpana auktoriteettina, jolla on kaikki voima. Itse tarvitsen Häntä pienenä, avuttomana ja heikkona ihmisenä.

Ja saankin kohdata Hänet kiusattuna, alaspainuneena ja yksinäisenä rinnallakulkijana, joka on kokenut samat tunteet, ahdistukset ja hylättynä olemisen tuskan kuin minäkin.

Korkein tuli alimmaiseksi, Herra astui lihaan ja vereen, veljekseni ja vertaisekseni kiusoissa! Kiitos siitä ikuisesti Hänelle!

”Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.” Heprealaiskirje 2:18.

 

Rauha ja hiljaisuus

”Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.” Psalmi 37:3

Yksinkertainen ja hiljainen elämä. Ei aina ulkoisesti sitä, mutta sisäisesti voi aina:

– Turvata Herraan
– Tehdä sen, mikä on hyvää ja oikein
– Asua maassa, Jumalan antamalla alallani
– Noudattaa totuutta

Ilo Herrassa on lupaus, joka tätä seuraa, kuten myös ”Hän antaa sinulle, mitä sydämesi halajaa”.

Voiko maan päällä enempää pyytää? Ylistys Herralle!

Kirkastusvuorella

Barokkiajan dramaattinen maalaus Kirkastusvuori, Rafael / Rubens.

Kun uskoelämä virkistyy, kaikki alkaa tavallisesti näyttää valoisammalta ja paremmalta. Näitä tällaisia kokemuksia sanotaan usein kirkastusvuorikokemuksiksi. Nimitys pohjautuu kolmen apostolin, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, kokemaan näkyyn.

Miehet vaelsivat Jeesuksen kanssa korkealle Hoorebin vuorelle, jossa he saivat nähdä Herransa yhtäkkiä kirkastuvan kuin aurinko. Lisäksi he näkivät samalla Vanhan Testamentin Mooseksen ja Elian, jotka puhuivat kirkastuneena loistavan Jeesuksen kanssa.

”He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostansa, jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa.” (Luuk. 9:31).

Kokemus meni ohitse ja kirkastusvuorelta tultiin alas.

Kun mieli on kirkas ja turhuudet pudonneet matkasta, uskonelämälläkin on mahdollisuudet nähdä kirkkaammin. Tämä tila valaisee koko olemukseni ja antaa paljon energiaa tavalliseen arkeen. Jeesuksen hyvyys ja rakkaus hoitaa mieltä, sielua ja tunne-elämää tavalla, joka tuottaa voimia ja ihmeellistä iloa vastoinkäymistenkin keskellä.

Tämänhän pitäisi olla uskovaisen arkea, mutta valitettavan usein tämä normaaliin uskonelämään kuuluva tila mielletään erityiseksi kirkastusvuorikokemukseksi. Jossakin vaiheessa painutaan taas alas laaksoon ja sen masentaviin varjoihin.

Mutta jospa asiat voisivatkin olla toisin. Jospa kohdallani voisikin olla totta se, minkä Jeesus sanoi uskovalle kuuluvan: ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” (Joh. 10:10).

Tulokset ovat hyvin väliaikaisia, mikäli tavoittelen tätä tilaa elämääni pelkän tunne-elämäni osalle, tai koetan saavuttaa sitä vain mietiskelemällä ja rukoilemalla, tai erityisissä tilaisuuksissa koettaen heittäytyä mukaan tunnelmaan.

On kaksi merkittävää asiaa, jotka auttavat meitä tässä kertomuksessa. Kirkastusvuorella kuultiin sana Jeesuksen ristin sovitustyöstä, ”jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa.” Koko Vanha Testamentti, laki ja profeetat, jonka edustajina lain tuoja Mooses ja profeetta Elia ilmestyivät, puhuvat Jeesuksesta ja tästä sovitustyöstä. Raamatun sanan kirkastuessa laajemmin ymmärryksellemme avautuu näin myös kestävää pohjaa yltäkylläiselle uskonelämälle.

Toinen asia, joka meitä auttaa tähän, on Isä Jumalan ääni, joka myös kuultiin kirkastusvuorella, kun Mooses ja Elia olivat jo hävinneet näkyvistä:  ”Tämä on minun Poikani, se valittu; kuulkaa häntä”. (Luuk. 9:35).

Nämä kaksi asiaa, koko Raamatun sanaan syventyminen ja Jeesuksen, Jumalan Pojan, kuuleminen päivittäin, ovat se luja peruskallio elämällemme, jota mitkään koetusten myrskyt eivät kykene tekemään tyhjäksi. Apostoli Pietari tähdensi myöhemmin kertoessaan seurakunnalle tästä kokemuksestaan, että tämä näky vahvisti häntä ja meitä kaikkia koko Raamatun profeetallisen ilmoituksen luotettavuudesta ja järkkymättömyydestä. (2. Piet. 1:16-21).

Silloin uskonelämä ei järky, vaikka myötämäki ja menestys lakkaavat. Luottamukseni ja todellinen turvani eivät katoa, vaikka ilmestysten, rukousvastauksien ja hengellisten kokemusten antama ilo olisivat jääneetkin eiliseen. Jumalan sana pysyy iankaikkisesti. Jeesus itse pysyy uskollisesti kanssamme joka päivä. Paras on uskovalla aina edessä päin!

Uusi parannus

Jotain on täällä tapahtunut…

Mitä tämä on, uusi parannus? ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”, sanoi Jeesus. Eli tunnusta pahat tekosi ja väärä itsekäs elämänasenteesi ja usko hyvä sanoma.

Hyvä sanoma on, että syntimme ovat annetut anteeksi, koska Jumalan Poika kärsi rangaistuksen meidän puolestamme. Ja Hän nousi myös kuolleista!

Siksi uskallan ja voin tunnustaa oman syntisyyteni ja muuttaa mieleni, en siksi, että jäisin syyllisyydessä rypemään, vaan siksi, että olen saanut anteeksi ja saan yhteyden Jeesukseen.

Jeesuksen tyhjä hauta Jerusalemissa.

Uusi parannus on paluuta tähän suhteeseen. Se ei ole paluuta uskonnolliseen ahdistavaan yrittämiseen, vaan persoonalliseen suhteeseen Herrani kanssa, joka teki minulle uskonnosta tarpeettoman.