Kun uskoelämä virkistyy, kaikki alkaa tavallisesti näyttää valoisammalta ja paremmalta. Näitä tällaisia kokemuksia sanotaan usein kirkastusvuorikokemuksiksi. Nimitys pohjautuu kolmen apostolin, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, kokemaan näkyyn.
Miehet vaelsivat Jeesuksen kanssa korkealle Hoorebin vuorelle, jossa he saivat nähdä Herransa yhtäkkiä kirkastuvan kuin aurinko. Lisäksi he näkivät samalla Vanhan Testamentin Mooseksen ja Elian, jotka puhuivat kirkastuneena loistavan Jeesuksen kanssa.
”He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostansa, jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa.” (Luuk. 9:31).
Kokemus meni ohitse ja kirkastusvuorelta tultiin alas.
Kun mieli on kirkas ja turhuudet pudonneet matkasta, uskonelämälläkin on mahdollisuudet nähdä kirkkaammin. Tämä tila valaisee koko olemukseni ja antaa paljon energiaa tavalliseen arkeen. Jeesuksen hyvyys ja rakkaus hoitaa mieltä, sielua ja tunne-elämää tavalla, joka tuottaa voimia ja ihmeellistä iloa vastoinkäymistenkin keskellä.
Tämänhän pitäisi olla uskovaisen arkea, mutta valitettavan usein tämä normaaliin uskonelämään kuuluva tila mielletään erityiseksi kirkastusvuorikokemukseksi. Jossakin vaiheessa painutaan taas alas laaksoon ja sen masentaviin varjoihin.
Mutta jospa asiat voisivatkin olla toisin. Jospa kohdallani voisikin olla totta se, minkä Jeesus sanoi uskovalle kuuluvan: ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” (Joh. 10:10).
Tulokset ovat hyvin väliaikaisia, mikäli tavoittelen tätä tilaa elämääni pelkän tunne-elämäni osalle, tai koetan saavuttaa sitä vain mietiskelemällä ja rukoilemalla, tai erityisissä tilaisuuksissa koettaen heittäytyä mukaan tunnelmaan.
On kaksi merkittävää asiaa, jotka auttavat meitä tässä kertomuksessa. Kirkastusvuorella kuultiin sana Jeesuksen ristin sovitustyöstä, ”jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa.” Koko Vanha Testamentti, laki ja profeetat, jonka edustajina lain tuoja Mooses ja profeetta Elia ilmestyivät, puhuvat Jeesuksesta ja tästä sovitustyöstä. Raamatun sanan kirkastuessa laajemmin ymmärryksellemme avautuu näin myös kestävää pohjaa yltäkylläiselle uskonelämälle.
Toinen asia, joka meitä auttaa tähän, on Isä Jumalan ääni, joka myös kuultiin kirkastusvuorella, kun Mooses ja Elia olivat jo hävinneet näkyvistä: ”Tämä on minun Poikani, se valittu; kuulkaa häntä”. (Luuk. 9:35).
Nämä kaksi asiaa, koko Raamatun sanaan syventyminen ja Jeesuksen, Jumalan Pojan, kuuleminen päivittäin, ovat se luja peruskallio elämällemme, jota mitkään koetusten myrskyt eivät kykene tekemään tyhjäksi. Apostoli Pietari tähdensi myöhemmin kertoessaan seurakunnalle tästä kokemuksestaan, että tämä näky vahvisti häntä ja meitä kaikkia koko Raamatun profeetallisen ilmoituksen luotettavuudesta ja järkkymättömyydestä. (2. Piet. 1:16-21).
Silloin uskonelämä ei järky, vaikka myötämäki ja menestys lakkaavat. Luottamukseni ja todellinen turvani eivät katoa, vaikka ilmestysten, rukousvastauksien ja hengellisten kokemusten antama ilo olisivat jääneetkin eiliseen. Jumalan sana pysyy iankaikkisesti. Jeesus itse pysyy uskollisesti kanssamme joka päivä. Paras on uskovalla aina edessä päin!
