Kristillisen uskon kunnioitus ja arvot on paljolti poistettu kouluista ja yhteiskunnastamme, joka kuitenkin on perustunut niiden varaan. Paljon ihmetellään sitä, miksi nuoret voivat niin pahoin ja oppimistulokset huononevat jo pisa-tutkimustenkin mukaan. Oppilaissa on huolestuttavassa määrin masentuneisuutta, ja yhä useammat alaikäiset tekevät raakoja väkivaltarikoksia ja heillä on vaikeuksia kunnioittaa sääntöjä, auktoriteetteja ja vanhempia.
Ennen oli kuitenkin yleistä pitää aamuhartaudet, laulaa juhlissa virsiä ja pitää joulua Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana. Opettajilla oli auktoriteetti ja oikeus puuttua kurittomuuteen, oppilaat olivat selkeästi poikia ja tyttöjä, sekä äidit ja isät naisia ja miehiä. Normaali avioliitto miehen ja naisen välillä oli – ja on – lasten turvallisuuden ja kodin ja yhteiskunnan terve perusyksikkö.
Seksuaaliset poikkeavuudet tunnettiin, mutta niistä ei tehty yleisen juhlimisen aiheita eikä niiden väitetty olevan luonnollisia, vaan niillä oli oma sairausluokituksensa.
Eikö meillä pitäisi kuitenkin edelleenkin olla tämä kristillisen maan identiteetti, jossa opetetaan avoimesti kristillisiä arvoja, kouluissa pidetään kristilliset juhlat ja hartaudet, sekä tunnustuksellinen kristillinen uskonnonopetus?
Vastaavasti toimitaan ainakin moderneissa muslimimaissa. Niissä ei kouluissa suinkaan hävetä ja lopeteta oman kultturiuskonnon opettamista vain siksi, jos esimerkiksi muutama kristitty sattuu saapumaan joukkoon, ettei ”toisin uskovia loukattaisi”. Meillä sen sijaan pyydellään anteeksi ja piilotetaan ristit ja Raamatut kouluista, eikä hiiskahdetakaan Jeesuksesta ja kristillisyydestä, etteivät toisin uskovat vain pahoittaisi mieltään.
Ja kuitenkin kristilliset, tarkemmin juutalais-kristilliset, arvot ovat juuri ne ainoat perusteet, joilla sellaiset arvot kuin uskonnon- ja sananvapaus, ihmisten tasa-arvoisuus ja heikompien auttaminen jne. voivat toteutua ja kestää. Vapaus uskoa esimerkiksi islamiin, panteismiin tai olla ateisti tai hindu yhtä hyvin kuin kristitty, ja saada vieläpä riippumattoman oikeuslaitoksen suoma taattu suoja tälle vapaudelle, ei todellakaan toteudu islamilaisissa eikä kommunistisissa maissa, tai diktatuureissa, vaan tämän kaltaiseen ihailemaamme vapauteen tarvitaan juuri juutalais-kristillisiin arvoihin perustuva länsimainen yhteiskuntajärjestelmä, jossa toteutetaan ihmisoikeuksia ja avointa demokratiaa.
Väitänkö siis kristillisten arvojen olevan muiden katsomusten arvoja parempia? Kyllä, niin kauan kunnes joku esittää toimivan esimerkin muusta.
Siksi tämä kristillisten arvojen alasajo tulee ajamaan alas myös vapaan demokratiamme ja hyvinvointimme, kun niiden alkuperäinen perusta järjestelmällisesti murennetaan.
